Olen työssäni mukana pohtimassa osaamistarpeiden ennakointia tuleville vuosille. Tähän liittyy oppilaitoksen kannalta isoja linjauksia ja ratkaisuita. Näitä voivat olla esim. mitä tutkintoja ja aloja kannattaa kouluttaa? Millaisia kiinteistöjä opetukseen tarvitaan ja ei tarvita? Työllisyysalueilla on tarkkaa dataa työttömien määrän lisäksi osaamisprofiili, koulutustausta, ikärakenne, täysi- vai osa-aikaisen työn hakija jne. Kuntien elinkeino-osastot ja yrittäjyyttä tukevat toiminnat ovat selvillä yritysten määrästä, kehityksestä ja mm palveluista ja asumisesta alojen järjestöjä jne unohtamatta. On tehty ennusteita väestörakenteen muutoksista, tarvittavasta osaamisesta ja koulutuksista eri tasoilla, kehittyvistä aloista ja investoinneista. Ennakointia ja tiedon keruuta tekevät myös Sitra ja Jotpa (Jatkuvan Oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus). Näiden kaikkien tulisi olla aktiivisessa vuoropuhelussa ja liikkua samaan suuntaan.
Ennakoinnin eri tasot
Ennakoinnista puhutaan helposti hyvin geneerisenä sanana. Jaottelen itse mielessäni kolmeen tasoon:
- Strateginen: isot rakenteelliset linjaukset ja suuntaviivat
- Toimeenpaneva: organisoi tietyn alan, palvelun tai toiminnon
- Arkea elävä: tekee jokapäiväisiä ratkaisuja arjen tasolla, esim alakohtainen, kuten opettajat, palveluita tuottavat ja muut toiminnan kehittämisestä vastaavat
Jokaisessa alussa mainituissa organisaatioissa löytyy edellä mainittuja tasoja ja asioita kehitetään yleensä hyvin omassa organisaatiossa. Ennakointityö vaatii osaamista. Aktiivista vuoropuhelua. Oman ajatuksensa haastamista. Skenaarioiden luomista. Tutkittuun faktaan ja dataan tutustumista. Tahto- ja tavoitetilan luomista. Asiayhteyksien ja vaikuttimien ymmärtämistä. Jatkuvaa oman ajatuksensa ja tietämyksensä sparrailua ja päivittämistä.
Miten saadaan kokonaisuus toimimaan?
Haasteita tuleekin siinä, kun aletaan laittaa palasia yhteen. Esimerkiksi työllisyysalueita on paljon (45) ja yksi oppilaitos saattaa toimia usean eri työllisyysalueen kanssa sekä useammassa kunnassa tai kaupungissa. Sitten päästään erilaisiin kuntarakenteisiin ja resursseihin. Nyt jokainen työllisyysalue rakentaa tapaansa toimia. Uskon, että tämä on isossa kuvassa hyvä uudistus, mutta se vaatii linjakkuutta tekemisessä. Oppilaitokset ovat usein näissä toiminnoissa keskiössä eivätkä aina rakenteellisesti kunnan elinvoimaa ja ennakointia tehtävissä elimissä mukana.
Lyhytnäköistä koulutuspolitiikkaa
Nykyinen hallitus on lyhytnäköinen ja ymmärtämätön koulutuspolitiikassaan. Asiat, joista ollaan leikkaamassa nivoutuvat suoraan kunkin kunnan elinvoimaan ja tulevaisuuden osaajatarpeen vastaamiseen. Tästä on kannanoton juuri julkaissut myös AMKE: Jatkuva oppiminen pidentää työuria ja lisää työn tuottavuutta – Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry Koulutuksen rahoituksen tulisi tukea sitä, että kuntien tai työllisyysalueiden – miten nyt rajataankaan – kyvykkyys turvata muuttuva osaaminen muuttuvissa elämäntilanteissa on avainasemassa. Jos hallitus ja kunnat seuraisivat aktiivisesti osaamistarpeiden ennakointityössä saatuja tuloksia, olisi selkeää, miten tärkeää on olla tiiviissä yhteistyössä ammatillisen koulutuksen kanssa ja olla leikkaamatta rahoitusta siitä, missä jo nyt tiedetään olevan tarve.
Blogikirjoituksen ydin noin minuutin mittaisena videona.
