Minusta

Olen kasvanut ympäristössä, jossa tunnollisuus ja luotettavuus ovat olleet tärkeitä, kuten myös oikeudenmukaisuus sekä toisista huolehtiminen. Nämä ovat juurtuneet syvälle. Aikuisemmalla iällä on tullut mietittyä omien lasten sekä oman henkisen kasvun prosesseissa arvoja ylipäätään ja miten ne näkyvät tai haluan olevan osa arkeani. Meillä on usein pieniä valinnan kohtia arjessamme, jolloin on mahdollisuus seurata omia arvoja tai muita oman elämänsä kokonaiskuvan kannalta tärkeitä asioita. Valintojen mahdollisuudet voivat vaihdella esimerkiksi avun antamisen, johonkin osallistumisen tai jollekin jonkun ääneen sanomisessa. Olen saanut aikaisemmin opettaessani opiskelijoiltani palautetta siitä, kun kohtelin kaikkia oikeudenmukaisesti samoilla säännöillä ja tavoilla. Tämä on auttanut erilaisissa tilanteissa tekemään nopeitakin ratkaisuita helpommin, kun on miettinyt taustalla noudatettavat pelisääntönsä tai ajatuslogiikkansa valmiiksi. Merkittävä vaikutus omassa elämässäni on ollut myös ahkeruudella ja sillä, että käärii hihansa ja alkaa tehdä. Joskus se on sitä ns raakaa perustyötä tai uuden opettelua/opiskelua. Tällä olen myötävaikuttanut arjessani asumiseen (edellinen iso ja hullu laajennusprojekti sekä nykyisen kotini ja pihan rakentaminen yksin). Tai siinä, kuinka olen työn ja lapsien ohessa liikkunut kohtuullisen paljon – usein motivaattoreina ovat koirani.

Tätä arvojeni mukaista polkua olen nytkin kulkemassa. Koen, että minulla on osaamista ja halua olla vaikuttamassa ja auttamassa yhteiskuntamme tuleviin suuntiin seuraavaksi poliittista kautta. Vapaaehtoisuutta olen eri muodoissa isommin ja pienemmin toteuttanut tähän saakka koko ajan (esim yhdistystoiminta, paikallinen oman aktiivisuus ja apu). Taidetaan voida arvoihin laskea sekin, miten asioita hoidetaan ja muiden ihmisten kanssa kommunikoidaan ja kohdellaan. Tämä alkaakin olla jatkuvasti isompi haaste ja vallan käyttäjien (vallankäyttäjillä tarkoitan myös jonkun ryhmän esikuvia musiikki-, some- tai muut, joilla on valtaa muuttaa tai vaikuttaa toisten ajatteluun tai tekemisiin – myös vanhemmuus tai työn (aseman) kautta meillä voi olla valtaa. Valta tuo vastuuta. Mustavalkoinen ajattelu ja vastakkainasettelu näkyy koko ajan vahvemmin ihan kaikessa. Joko väitellään oikeammasta tavasta toimia tai kuka on parempi. Annan arvoa koko ajan enemmän fiksulle asioiden hoitamiselle ja kommunikaatiolle. Se ei varmasti ole mediaseksikkäintä tai muutoin hekumallisinta, mutta asiasta riippuen, ei pidäkään olla. Mitä isommista asioista keskustellaan, kyky kommunikoida, laajentaa tietopohjaansa ja keskustella näkökulmista – tarvittaessa muuttaa ajatuksiaan – on merkittävä taito, jota haluan itse vaalia.

Tavoiteasettelu

Minulla on aina toiminut hyvin se, että asetan itse itselleni tavoitteen, jota kohden tai jonka eteen teen töitä. Tavoitteita on ollut mm. tietyn osaamisen hankkiminen (en puhu vain tutkinnoista tai työssä aikaansaadusta tavoitteesta vaan myös aidan rakentaminen tai päällä seisonta, jotka ovat saavutettuja tavoitteita matkan varrella). Yksi merkittävä tavoite itselleni on olla onnellinen. Sitä olen pohtinut paljon, että mistä onni koostuu. Selväähän se on, että omat lapset ja moni lapsiin liittyvä asia ovat yksi merkittävistä onnellisuuden tuottajista. Muita ovat esimerkiksi oman kehon hyvinvointi (jota on sairastumisten myötä oppinut arvostamaan ihan eri tavalla eikä pidä terveyttä itsestäänselvyytenä), perhe ja ihmiset ympärilläni, luonto, onnistumisen kokemukset sekä se, että pystyn aikaansaada vaikutusta, joka heijastaa tavalla tai toisella muihin ihmisiin hyvää tai mahdollistaa. Tämä viimeinen on ollut etenkin työssäni eteenpäin vievä asia ja olenkin ylpeä, millaisia toimintamalleja (isompia ja pienempiä) olen saanut olla rakentamassa, joiden myös moni on saanut sujuvia polkuja opiskelun kautta työhön tai työssään arkeen helpotusta tai sujuvuutta. Nyt tämä sama on se moottori, joka ohjaa minua mukaan sellaisiin toimintoihin, joissa saan vaikuttaa toisella tavalla. Olen paljon myös kirjoittanut itselleni merkittävistä teemoista, jonka tarkoitus on omalta pieneltä osaltaan auttaa huomioimaan tai tunnistamaan näitä asioita, joita nostan esiin.

Liikun useita kertoja viikossa metsissä ja muissa kivoissa luontoreiteillä. Koirien kanssa lenkkeily tulee tätä ja pitää liikkeessä, mutta valitsen reissuilla myös mieluusti tutkia paikallista luontoa jollain tavalla. Yksi vaikuttavimmista paikoista reissuilla on ollut Skotlannin Cairngorms ja Ben Nevis sekä tietenkin Keski-Euroopan vuoristo.

Nautin siitä, että pääsen kotiovelta kauniiseen luontoon. Oman alueemme kultakimpaleita ovat luonnonsuojelualueet ja luonnossa olevat virkistysalueet. Pohjois-Espoon kehityksessä luonto on tärkeässä roolissa ja siitä olemmekin paikallisesti olleet tarkkoja, että tämä huomioidaan kaupunkikehityksessä. Ainutlaatuista etenkin PK-seudulla, että voi asua ja ylipäätään on näin ainutlatuista luontoa helposti saavutettavissa. Siitä pitää pitää kiinni ja vaalia.

Sain 3/2017 aivoinfarktin, joka toimi suurena mullistajana ja vaikuttajana monella tavalla sen jälkeisessä elämässäni. Osana kuntoutusta oli koittaa palautua liikkumaan entiseen tapaan. Ihan helppoa se ei ollut. En oikeastaan pystynyt juosta lainkaan, koska sain ihan järjettömiä päänsärkyjä ja oli vaikea hallita sykkeitä ja ylipäätään liikkua muutoin kuin hitaasti hiimaillen. Asetin n 1/2018 itselleni silloin utopistiselta kuulostavan tavoitteen: juoksen puolimaratonin. En ollut aikaisemmin harrastanut juoksua saati noin pitkiä matkoja. En ollut perehtynyt mitenkään pidempien matkojen juoksemiseen saati juossut niitä. Pidensin juoksujani tolpan väli kerrallaan ja juoksin tavoitteeni, elämäni ensimmäisen puolimaratonin toukokuussa 2019 ajalla 1.57.06. Sen jälkeen olen jatkanut juoksemista. Se toimii itselleni ajatusten tuulettajana ja selkiyttäjänä. Nautin kanavoida energiaani juosten. Olen jatkanut itseni haastamista ja osallistunut useampiin erilaisiin juoksutapahtumiin ja innostunut juoksemaan enemmän poluilla. Päivittelen Instagramiin tilille: @petran_treenijuttuja juoksuun ja liikkumiseen liittyviä asioita.

Toinen kuva ensimmäisen puolimaratonin jälkeen 2019 ja toinen kevään 2024 Bodom Trailin 12 km jälkeen.

21,1 km 1.54.36 / 2020

10 km 46,30 / 2020

5 km 21,24 / 2020

Aikanaan omakotitaloon muutettuani minua puraisi puutarhakärpänen ja olen siitä lähtien tykännyt rakennella omaan pihaan kukkapenkkejä ja kasvattaa kukkia. Tyylini on omanlaisensa versio cottage gardenista. Nyt minulla on pieni oma itse rakentamani piha, jossa kukkahommat ovat alkuvaiheessa, mutta ilahduttavat valtavasti jo nyt! Omasta taloprojektistani pääset katsomaan kuvia IG @projektipikkurauhala

Itse rakentamani aita, itse asentamani liuskekivet, tekemäni kukkapenkit keväällä 2024.

Minulla on ollut koiria vuodesta 1989 alkaen. Ostin ensimmäisen oman koirani 1996 ja 1999 minulle myönnettiin kasvattajanimi Kennel Green Perry’s. Olen vuosien mittaan sanaut Lauri Vuolasvirta -palkinnon ansiokkaasta kasvatustyöstä parsonrussellinterriereiden kanssa tehdystä työstä. Kasvatustyöni on palkittu myös Suomen Koirankasvattajat ry:n Kasvattaja -palkinnolla sekä kahdesti rotujärjestön Vuoden Koirankasvattajana. Toimintani on ollut pienimuotoista ja nykyisin ihan tauolla. Lue lisää aikaisemmasta kasvatustyöstäni täältä. Olen kirjoittanut paljon eettisen koirankasvatuksen puolesta ja siitä lähtikin kampanjaa asian tiimoilta laajemmin liikkeelle. Toimin myös Kennelliiton kasvona tältä teemalta. Alla kuvat Amsterdamin Maailman Voittaja näyttelystä 2018, jossa Luru (Green Perry’s Butterfly) voitti kaksi Hollannin sertiä ja Maailman Veteraani Voittaja -tittelin. Toisessa kuvassa Helsingin Wolrd Terrier Show Rotunsa paras ja Rotunsa parhaan käyttökoirat Luru (C.I.B. multivalio, KVA-V, KVA-L Green Perry’s Butterfly) ja veljenä Elmo (FI AVA, AVA-H, KVA-L, KVA-M, FI MVA, Agi SM-1 Green Perry’s Boomer) ja Annina Myllyaho.

Koirajuttuja pääset seuraamaan Instagramista: @greenperrys