Petra Morbin

Kolmen nuoren vanhemmuus ja pitkä kokemus ammatillisen koulutuksen osaajana, on vahvistanut ajattelua nuoriin panostamisen merkityksestä. Kaikki se, miten kasvatamme, tuemme ja osallistamme lapsia ja nuoria yhteiskunnassamme, heijastuu tuleviin vuosiin. Pandemia-ajan velkaa maksetaan nuorten pahoinvoinnissa, mutta se ei ole kuitenkaan ainoa vaikuttanut asia. Koulutus, vapaa-aika, harrastukset, perheiden hyvinvointi ja tukeminen, oppimisen tuki, sosiaaliset palvelut – kaikki se, millä tuetaan ja rakennetaan nuorten maailmaa seuraaviin vaiheisiin, ovat tärkeitä. On selvää, että me tarvitsemme lisää työvoimaa tulevaisuudessa muualtakin. Keskeistä on huolehtia oma väestömme voimaan hyvin ja saamaan mahdollisuuden hyvään elämään.

Hyvinvointialueet ja kunnat tärkeä kumppani nuorillekin

Iso asia, johon haluan vaikuttaa, on opiskeluaika sekä työelämään siirtymisen tai ensi kokemusten saaminen. Nämä ovat merkittäviä käännekohtia nuoren elämässä kohti sitä, mitä heistä tulee isona tai miten asettuvat yhteiskuntaamme. Hyvinvointialueiden kanssa tehtävä työ on tärkeää, koska koulujen ja oppilaitosten sosiaaliset palvelut (esim. kuraattorit, psykologit, terveydenhuolto) ovat siirtyneet hyvinvointialueille. Nuorilla voi olla asiakkuus erilaisissa terveyden tai sosiaalisen palvelun piirissä. Näiden palveluiden yhteenpelaaminen on vaikuttavuuden kannalta tärkeää. Palvelun tulee olla kokonaisuus asiakkaan kannalta ja kattaa kaikki osa-alueet.

Kunta on ottanut hyvin roolia nuorten palveluista. Espoon Kirjaston nuorisotoimi palkittiin hyvin tehdystä työstä lasten ja nuorten osallisuuden eteen. Espoossa ja monessa muussa kunnassa on valtavasti hyvää työtä nuorten eteen. Työnsarkaa riittää alati muuttuvassa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Näihin palveluihin ja toimintoihin tulee panostaa, jotta saamme heidät olemaan itsenäisesti toimivia, pärjääviä yksilöitä, mutta myös taloudellisesta näkökulmasta kohti tuottavaa osallistumista yhteiskuntaan – niin rujolta kuin se kuulostaakin.

Nuoret ja työelämä

Nuoret ovat myös meidän seuraava sukupolvemme työmarkkinoilla. Paljon puhutaan kohtaantohaasteesta, uudenlaisten osaamisten löytymisestä sekä ylipäätään työn tekemisen muodoista ja vetovoimasta. Nuorilla on erilainen ajattelu työelämästä, kuin mitä vanhemmilla sukupolvilla. Tavoitteet, toiveet ja kyvykkyydet ovat erilaisia. Meidän tulee sekä tukea heitä uuden luomisessa, mutta myös turvata, että he saavat mahdollisuuksia ja hyviä kokemuksia työelämästä. Oppilaitosten ja työelämän välinen yhteistyö on äärimmäisen tärkeää, että puolin ja toisin tarpeet ja tietoisuus tilanteista kohtaavat.

Olen asunut noin 16 vuotta Pohjois-Espoossa, Kalajärvellä. Tänne minut on vetänyt noin 16 vuotta sitten asumisen hintataso, luonto ja ajatus siitä, että tämä on kehittyvää aluetta. Nyt kehitys on alkanut ottaa isompia harppauksia lähivuosina on luvassa paljon uudistumista. Tähän kehitykseen on merkittävää tuoda oman alueen asukkaiden ääni ja kokemus. On selvää, että paikallisille alueemme luonto on yksi merkittävistä syistä asua täällä ja asia, jota haluamme suojella. Tässä pitää olla vahvasti asialla siten, että kehitystä tuetaan turvaamalla isot luontoalueet ja elinolot eläimille sekä ainutlaatuiselle kasvistollemme. Täytyy kuitenkin löytyä tasapaino siinä, miten saadaan isompi kokonaiskuva tukemaan tätä ilman, että tehdään pienistä asioista kokonaisuutta isompia. Itselle lähiluonto on viikoittainen liikuntaympäristö ja hyvinvoinnin tankkauspaikka. Haluan nähdä Pohjois-Espoon kehittyvän kylämäisenä, viihtyisänä, matalasti rakennettuna, josta on toimivat yhteydet asemien lisäksi myös Helsinkiin (työssäkäynti ja opiskelu), turvallinen ja sujuva kevyenliikenteen reititys.

Pohjois-Espoon palvelut

Meillä on pieni terveysasema, neuvola, hammashoito, palvelupiste ja kirjasto kunnan tuottamina palveluina sekä uusi hieno koulu. Vanhojen koulu- ja päiväkotirakennusten purkaminen ja seuraavan ison rakennusvaiheen rakentaminen ovat vauhdissa. Uusi koulumme on hieno! Se on rakennettu tukemaan kasvavan alueen tarpeita. Suunnitelmissa on myös päivähoitopaikkojen sekä vanhusten palveluasumisen lisääminen. Tärkeitä osia kasvavalla alueella. Olen itse ehdottanut ns kylätaloa, jota paikalliset seurat ja yhdistykset voisivat pitää yhtenä toiminnan tarjoamisen paikkana ja asukkaat lainata tilaa vaikka juhliensa järjestämiseen tai muun yhteisöllisen toiminnan keskiöön. Peruspalveluiden ja luonnon turvaamisen lisäksi on tärkeää tukea yhteisöllisyyttä ja alueella harrastamista sekä kulttuuria. Vahvasti haluan tukea sitä, että meillä on jatkossakin ja entistä paremmin peruspalvelut turvattuina. Myös yrittäminen pitää olla alueella siltä kannalta mahdollista, että alueelle tulee liikepaikkoja erilaisille palveluille ja mieluusti tukemaan nimenomaan paikallista yrittäjyyttä.

Kulkuyhteydet ja turvallisuus

Oma merkittävä osansa on julkinen liikenne ja sujuvat kulkuyhteydet. HSL on tehnyt paljon uudistuksia alueemme bussilinjoihin. Se on vaikeuttanut keskustan suuntaan liikkumista ja pidentänyt työ- ja opiskelumatkoihin käytettävää aikaa. Omalta osaltaan tämä pakottaa ja vahvistaa sitä, että alueella on turvauduttava yksityisautoiluun. Nuorille on turvattava mahdollisuus kulkea erilaisiin oppilaitoksiin helposti kotoaan ja työssäkäynti julkisilla Helsinkiin oltava sujuva. Suuntaus on ollut, että bussit vievät asemille. Tämä on pidentänyt matka-aikaa suuntaansa ja ohjannut siihen, että on ajan käytön kannalta ja esim lasten harrastusten mahdollistamisen vuoksi merkittävää olla oma auto.

Vihdintien turvallisuus on puhututtanut pitkään ja paljon – eikä suotta. Olen ollut yksi niistä, jotka painokkaasti ovat tuoneet esiin Vihdintien vaarallisuutta. Tässä ELY-keskus on pessyt käsiään ja vaiennut tehokkaasti eikä yhteistyö ole ollut sujuvaa alueen kehittämisen yhteydessä kaupungin kanssa. Kortesmäen uudistus teiden osalta ja ison uuden asutusalueen haastekohdaksi muodostuu Vihdintie – kaupunki vie omaa kehitystyötään eteenpäin ja ELYllä on ihan oma näkemyksensä ja aikataulunsa. Alueen jokaiselle ihmiselle on turvattava turvallisesti suunnitellut kulkureitit ilman älyttömiä kiertoteitä ja olakohautuksia.

Osallisuus, liikunta ja kulttuuri

Pohjois-Espoon kasvaessa on hyvä jo lähtökohtaisesti miettiä peruspalveluiden (ensimmäinen kappale) lisäksi yleistä viihtyvyyttä sekä osallisuuden tukemista. Se, että on tekemistä, lisää alueen veto- ja pitovoimaa. Ehdottamani kylätalon lisäksi tärkeitä ovat mm. Asukaspuisto ja muu lapsiperheiden arkea ja elämää tukeviin paikkoihin, kuten leikkipuistot. Nuorille nuorisotila. Harrastusmahdollisuuksia ympäri vuoden. Olemmekin saaneet ulkokuntosalin, uudessa kaavassa on myös uusi urheilupuisto, luontoliikuntareittejä (joista osa talvella varattava muillekin kuin hiihtäjille). Palvelutorin ilmaiseksi varattavat tilat ovat aktiivisessa käytössä. Kulttuuria alueellamme ei ole liikaa. Aktiivinen asukasyhdistys Kalajärvi-seura (jonka hallituksen jäsen ja aktiivi olen) järjestää alueella mm. Kalajärvipäivät sekä Joulumarkkinat. Uskon siihen, että kylämäisen ja matalan kynnyksen tapahtumat lisäävät yhteisöllisyyttä ja kun tunnemme toisiamme, alueella on mukavampi olla.

Iso työllisyysalueuudistus on käynnistymässä monessa kunnassa ja kaupungissa. Uusia malleja ja rakenteita haetaan, on kokeiltu (kuntakokeilu, TE-uudistus) ja paljon opittu. Ydin on, että asia on yhteinen ja tehtävä monen toimijan ekosysteeminä kohti yhteistä tavoitetta.

Oma roolinsa on yrityksillä, kunnilla, oppilaitoksilla, työllisyyspalveluilla sekä hyvinvointialueilla tukevia palveluiden toimittajia unohtamatta. Tarvitsemme ennakointiosaamista ja -kyvykkyyttä. Yleistä ymmärrystä, mihin työelämä on menossa. Tarvitsemme vahvemmin räätälöityjä työtehtäviä, jotta mahdollistamme täsmäosaajien ja täsmätyökykyisten pääsyn työelämään. Tarvitsemme nuorille mahdollisuuksia, jatkuvaa osaamisen tukemista muuttuvaan työelämään sekä vahvemmin yhteistä ymmärrystä siitä, miten asia on yhteinen ja monella meitä osavaikutusmahdollisuus isossa kuvassa. Miten teidän työpaikassanne on tuettu nuorten osallistumista työelämään tutustumiseen, harjoitteluun tai kesätyöllistämiseen? Entä onko teillä räätälöityjä työtehtäviä? Miten yhdenvertaisuus?

Asioista pitää puhua. Mahdollisuuksia ja keinoja avata laajasti, mitä kullakin toimijalla on kokonaisuuteen tarjota. Jokaisella tulee olla mahdollisuus päivittää osaamistaan vastaamaan työelämän tarpeisiin sekä yksilönä että yleisen kilpailukyvyn kehittymisen kannalta. Työantajia tulee kannustamisen lisäksi auttaa ja tukea työllistämään heikommassa asemassa olevia sekä nuoria. Palkkatuki ja konkreettiset ohjaajien tai valmentajien tuki tulee turvata, oli se palvelu sitten kunnan tuottamaa (työllisyysalueet) tai esim ammatillisten oppilaitosten kautta. Työ pitää olla yksilölle kannattavaa ja työllistäville työn tarjoamisen kynnys madaltaa.

On se sitten kyse lapsista, vanhuksista, sairaista – kenestä vain, jonka oma ääni ei ole yksistään riittävän voimakas tai mahdollinen. Vaikka tuenkin vahvasti kaikkea kehitystä, joka kasvattaa omaa talouttamme isossa kuvassa, on yksi yhteiskuntamme hyvinvoinnin mittareista se, miten hyvin pidämme huolta heistä, jotka apua tarvitsevat ja saamme autettua eteenpäin heitä, jotka muiden avusta saavat itselleen oleellisen apunsa. Palveluiden tulee olla saavutettavia eri kohderyhmille (esim. ikäihmisten taidot hyödyntää digitaalisia ajanvarauksia tai vahvaa tunnistautumista). Nuorille tulee olla tekemistä (hyvän osallisuuden tukeminen, lieveilmiöiden ennaltaehkäisy).

Emme saa myöskään olla sinisilmäisiä ja tulee huomioida perusturvallisuus ja tunnistaa muu ei toivotun toiminnan (jengit, lisääntyvä katuväkivalta jne) lisääntyminen myös Espoon asuinalueilla. Tässäkin uskon, että jokaisella meillä on kortemme kekoon laitettavana ja pieni vaikutus isoon kokonaisuuteen. Haluan uskoa siihen, että vahvasti ja tietoisesti näiden asioiden huomiointi, tarvittaessa rajaaminen, tarvittaessa tukeminen ja huomioinen, ovat tulevaisuutemme kannalta merkittäviä.