Pohdintaa työvoimapulan, kohtaantohaasteen ja nuorten tarpeellisista taidoista tulevaisuuden tekijöinä. Kirjoittaja on osaamisen keskiössä työskentelevä, tulevaisuudesta ja osaamisen kehittämisestä sekä työelämässä tarvittavan osaamisen riittävyydestä ja kehittämisestä kiinnostunut.
Olen julkaissut tekstin alunperin LinkedInissä 16.11.2021 – linkki juttuun
Osaajapula eri tasoilla
Kuinka monta juttua, postausta tai artikkelia olet lukenut viime aikoina, joissa nostetaan talentteja, kehittäjiä, supermyyjiä tai tech -osaaja? Kuinka monta nostoa olet nähnyt liittyen onnistumisiin hyvissä verkostoitumiskohdissa tai kuinka on onnistuttu myymään jotain, tuottamaan asiakaskokemusta tai rekrytoimaan joku?
Puhutaan paljon hoitohenkilökunnan uupumisesta ja pulasta saada avoimia paikkoja täytettyä osaavilla henkilöillä. Iso pula on myös palvelualoilla tekijöistä, erilaisista siivous-, kiinteistönhoito- ja kuljetuspalveluissa. Me käytämme näitä palveluita kuitenkin viikoittain, jopa päivittäin tavalla tai toisella. Helposti sokeudumme siihen, että menestyjät ovat vain jotain ja jokainen toivoo esimerkiksi lapsensa kuuluvan näihin. Paljon on kirjoitettu ja tutkittu myös sitä, miten työvoimapula tulee kasvamaan tulevaisuudessa väestörakenteen muuttuessa.
Tekijöitä maailmalta osaratkaisu
Nyt jo on arkipäivää, että osaajia houkutellaan huippuosaajien osalta Suomeen. Esimerkiksi ravintolahenkilökuntaa on tuotu jo hyvä tovi maailmalta ja nyt on puheissa – ellei jo aloitettu -hoitohenkilökunnan houkuttelu maahamme. Jos tarkastellaan ennusteita, niin sehän on selvää ollut jo pitkään, että väestö vanhenee. Tämän myötä tekijät ihan millä tahansa alalla vähenevät ja pienenevästä porukasta jaetaan vielä laajalle kirjolle aloja ihmisiä, niin pula on tulevaisuudessa vielä rajumpi kaikkialla – saati niillä aloilla, joita me pidämme itsestään selvinä palveluina osana arkeamme (terveydenhoitopalvelut, poliisi, siistit ympäristöt, ravintolapalvelut, koulutus jne.). Todennäköisesti jokainen meistä toivoo näiden palveluiden pysyvän ja olevan mahdollisia tulevaisuudessakin.
Työvoiman tuominen ulkomailta ei ole yksistään ratkaisu vaan rinnalla tulee yhteiskunnallemme pitkällä tähtäimellä pohdittavia asioita. Se tuo mukanaan sivussa mm. perheitä, joissa on myös koulutuksen tai ainakin jonkinlaisen koulutusmuutoksen/kieliversion läpikäyminen (korkeakoulutetut) ja lasten osalta uuden kielen opettelu uuteen kulttuuriin sopeutumisen lisäksi. Perheistä löytyy myös luku. ja kirjoitustaidottomia. Heille on kehitetty valtavasti erilaisia mahdollisuuksia kehittyä. Palveluita löytyy lastenhoidosta lähtien. Siitä on vielä kulttuuritaustasta riippuen pitkä matka siihen, että olisi täysin integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan, olisi kouluttautunut ammattiin ja työllistynyt. Moni hanke tekee pyyteettämästä töitä mahdollistaakseen tämän.
Työn perässä maahamme muuttaminen auttaa osaltaan monessa kohdassa, mutta se ei tule olemaan kokonaisratkaisu ja avain onneen yhteiskuntatasolla.
Työtä ja ihmisistä oppimassa
Moni meistä on kirjoittanut taustastaan erilaisissa avustavissa työtehtävissä nuoruusvuosinaan tai ”hanttihommista”. Itse koen edelleen, että parhaat oppini ihmisistä, vaativasta asiakaspalvelusta, tilanteiden hallinnasta, paineensietokyvystä, tilanteiden ja ihmisten johtamisesta sekä taloudellisesta ajattelusta olen saanut vuosistani ravintola-alalla. Se ei aina ole ollut hohdokasta, vaikka tarinoissani pystyn kertomaan palvelleeni superjulkkiksia tai millaisia upeita tilaisuuksia olen päässyt olemaan osaltani rakentamassa. Valvomista, venymistä, fyysisesti raskasta, uhkailuja, kohtaloita – todellista elämän kirjoa laidasta laitaan ihan korkeatasoisissakin paikoissa.
Olen jälkikäteen opiskellut hienoja teorioita ja menetelmiä. Kuullut hienoja luennoitsijoita ja työskennellyt upeiden todellisten alansa huippujen kanssa. Vuosien aikana olen päässyt itsekin jakamaa kertynyttä oppia opettajana ja luennoitsijana, kehittämään koulutuksen ja työelämän kenttää eri näkökulmista sekä toimimaan valtavassa määrässä erilaisia verkostoja, järjestämään tilaisuuksia ja auttamaan ihmisiä onnistumaan tekemisissään. Mistään koulutuksesta en ole saanut kaikkeen tähän eväitä vaan se pohja, minkä olen ravintolavuosinani saanut, on toiminut kasvualustana ja perspektiivin antajana. Tämä tuo syvyyttä asioihin ja teorioille tarttumapintaa. Puhun paljon mahdollisuuden sen salliessa siitä, miten paljon valtavaa pääomaa esimerkiksi ravintola-ala voi tuoda pidemmällä aikavälillä ja etenkin uraansa aloittelevalle. Voit kuunnella keskustelua tästä lokakuussa pidetystä Uudenmaan TE-palveluiden Teemasta Toimeen -viikon paneelikeskustelusta, jonka sain vetää. Linkki löytyy tästä: https://youtu.be/sydhT84TPIQ
Tulevaisuuden tekijät – millä pohjalla?
Moni työvoimapulasta kärsivä esim. palveluala ovat läpikulkualoja ja se on tunnistettu. Maailmaa muuttuu myös automatisoidummaksi ja tulee olemaan paljon aloja, jotka ovat tai tulevat olemaan murroksessa. Pian koneet tekevät sen, mitä koneiden tai erilaisen keinoälyjen avulla voidaan tehdä. Tämänkin myötä tulee korostumaan inhimilliset ja sosiaaliset taidot ja pääoma. Sen oppii parhaiten olemalla ihmisten kanssa. Perttu Pölönen puhuu paljon siitä, millaisia asioita robotisoituvassa maailmassa ihmisen on arvokasta osata ja tunnistaa, mihin ei ihan heti olla koneita saamassa. Hänen tekemänsä ”tulevaisuuden lukujärjestys” avaa näitä hienosti.
Työtä pystyy parhaiten kehittää tuntemalla eri vaiheet ja prosessit kokonaisuudessaan sekä tuntemalla kohderyhmät hyvin. Jos omaa taustaani vasten mietin tätä tulevaisuuden suuntaa, en voi olla onnellisempi siitä, että olen päässyt nuo osin rankatkin vuodet elämään ja kokemaan.
Kannustaisin teitä, joilla on mahdollisuus vaikuttaa nuorten valintoihin, enemmän puhumaan ”duunarialojen” puolesta. Sillä on yhteiskunnallemme ja yksilöille valtava vaikutus. Nuori oppii kokemusten kautta jo aikaisemmin mainitsemiani asioita. Niiden päälle koulutus ja oivalluttaminen ovat avain siihen, että tulevaisuudessa meillä on mahtavia tekijöitä, joille on rakentunut hyvä ja inhimillinen pohja viedä asioita eteenpäin ja ymmärtää kokonaisuuksia paremmin. Pitkä taustani toisen asteen koulutuksen parissa on saanut minut toisinaan hiukan huolissani pohtimaan, millaista tulevaisuutta pystyvät rakentamaan ne nuoret, jotka nyt saavat nauttia hyvin toimeentulevien vanhempiensa mahdollistamasta helposta elämästä, jossa edetään suoraan korkeakouluihin ja ehkä loistokkaisiin työtehtäviin parhaimmillaan suhteiden kautta. Olisiko se kuitenkin monessa kohdassa hyvää pääomaa käydä tovi kartuttamassa kokemusta ja perspektiiviä näiden monesti ei niin hohdokkaiden alojen kautta? Voisiko se olla yksi apu työvoimapulaan, että itse alamme arvostamaan näiden töiden tekijöitä paremmin ja kannustamaan nuoria olemaan hetki kartuttamassa monenlaista tietotaitoa tulevaisuuttaan ajatellen?
