Olen seurannut sivusta tuttavan haasteita nuorensa kanssa. Nuorella on liuta erilaisia diagnooseja, jotka vaikuttavat hänen tekemiseensä ja oppimistapaansa. Impulsiivisuus, keskittymiskyvyn heikkous ja jatkuva rajojen hakeminen ovat olleet arjessa haastavia ja kaikkien kotona asumisen ja tukemisen muotojen ollessa riittämättömiä, allekirjoitettiin vapaaehtoinen huoltajuuden siirto yhteiskunnalle. Tästä lähtivät asiat eskaloitumaan uudella tavalla. Nuori sijoitettiin nuorisokotiin kauas kotoaan paikkaan, mihin hän ei olisi halunnut. Nuorisokodissa ei kuitenkaan ollut riittävää tukea, valvontaa ja jatkuvasti vaihtuva oma tukihenkilö (nykyisen lain mukaan), joka johti siihen, että nuori oli jatkuvasti hatkoilla. Hatkoilta hänet löydettiin mm huonossa kunnossa epämääräisistä paikoista huumeiden vaikutuksen alaisuudessa.
Nyt hän on tehostetun tuen ja asumisen laitoksessa, jossa kokonaiskesto voi olla 4 kuukautta. Tänä aikana nuorella on tiukat säännöt, rajoitettu vapaus ja vahva tuki ja ohjaus. Nyt on alkanut olla pientä orastavaa halua yhteistyöhön ja saanut itse hankittua mm menettämänsä opiskelupaikan takaisin. Pieni suuria askeleita toivottuun suuntaan lyhyessä ajassa vs. parin vuoden jakso avoimemmassa laitoksessa. Nyt tämä 4 kk jakso on päättymässä ja jatkosijoitus haastaa. Koska omassa kaupungissa, jossa mm perhe, on yksityistetty nuorisokotien palveluiden tuottaminen, he voivat valita asiakkaansa. Häntä ei haluta oman alueen paikkoihin haastavuutensa vuoksi ja kyllä – yksityisellä tuottajalla on varaa kieltäytyä ottamasta vastaan. Hänelle on järjestymässä paikka kaukaa kotoa uudelta paikkakunnalta, jonne hän ei halua. On kertonut hatkaavansa heti ja elättämällä itsensä varastamalla.
Hyvinvointialueiden myötä haasteeksi on tullut yksityistäminen enimmäkseen terveydenhuoltopalveluiden näkökulmasta. Se on saanut vuokralääkäribisneksen kukoistamaan ja kunnan menot kasvuun. Tässä on vähemmän puhuttu haastekohta yksityistämisen heijastusvaikutuksena. Asiakkaat voidaan valita ja osaa ei valita. Toinen asia, mikä hämmästyttää on se, että tiiviin 4 kk jakson jälkeen ei ole automaattisesti mietitty kokonaisuuteen seuraavia vaiheita asteittaiseen rajoittamisen purkamiseen vaan se on suoraan paluu vanhaan avoimeen malliin.
Aika näyttää, miten tämän nuoren kohdalla käy.
