Olen vuosien mittaan puhunut ja kirjoittanut paljon ammatillisen koulutuksen puolesta. Halunnut korostaa sen merkitystä yhteiskunnallemme, muuttaa vanhanaikaisia asenteita ”lukio hyvä amis huono” ja tuoda esiin ammatillisen monipuolisia mahdollisuuksia myös korkeakoulutetulle väestölle.
Luin muutaman päivä sitten YLEn artikkelin, jossa on paljastettu KELAn hyvin konkreettinen ohjeistus, jossa ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat nuoret laitetaan alempaan asemaan suhteessa lukiossa opiskelevat nuoret.
Suomessa on yhdenvertaisuuslaki, vahvasti pinnalla DEIB-asiat ja ylipäätään puhutaan paljon osaajapulasta ja mitä yhteiskunta tekee tai tulisi tehdä näiden asioiden suhteen. Tässä on ihan ensimmäinen ja tärkein kohta: muutetaan omat asenteemme niin, että tämän kaltaisia ohjeistuksia ja paljastuksia ei kerta kaikkiaan enää ole olemassa ja mahdollisuus paljastua.
”Tämä koskee esimerkiksi ammatillisia opiskelijoita. Sen sijaan samassa tilanteessa oleva lukiolainen kuuluu poikkeuksiin: hän voi saada toimeentulotukea, vaikkei olisi hakenut opintolainaa”
Näistä asenteista koulutustason suhteen on puhuttu ja tutkittukin. Haaga-Helian koonnissa erilaisista tutkimuksista nostetaan esiin, kuinka asenteet vaikuttavat koulutuksen rakentumiseen ja arvostukseen. meillä on myös duaalimalli, joka eriyttää ammatillisen ja lukion ja viestii jakautumisesta ja erosta. kaksoistutkinto on ollut pitkään jo mahdollinen ja ammatillisen perustutkinnon avulla saa ihan samalla tavalla jatko-opintokeloisuuden kuin lukiostakin. Ammattikorkean puolella ammatillisesta osaamisesta on myös valtava etu verrattuna alaa tuntemattomien opintojen aloittamiseen.
Mielikuvatutkimus ammatillisesta koulutuksesta
Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä SkillsFinlandin teettämän mielikuvatutkimuksen (2021) mukaan 9. luokkalaisista valta osa pitää ammatillista melko arvostettuna. Huomioitavaa on, että heidän vanhempansa arvostavat lukiota enemmän. Tässä on meillä tekemisen paikkaa. uskon tämän johtuvat vanhentuneesta ajattelumallista, jossa ei tunneta nykyajan ammatillisen mahdollisuuksia eikä jatko-opintokelpoisuutta. Tätä edellisen sukupolven mielikuvaa korjataan nyt ja varmasti yksi osa, miksi heijastuu KELAnkin älyttömään ohjeistukseen.
Ammattiosaaminen pitää Suomen pyörimässä
Jokainen meistä käyttää päivittäin jonkun ammatillisen oppilaitoksen tuottamaa osaamista hyödykseen. Jokaisesta ei ole tarpeenkaan tulla hyvänkuuloisissa positioissa istuvaa. Osalle parasta on toteuttaa itseään, tehdä käsin ja olla hyvä siinä mitä osaa. Meillä tulee jatkossakin turvata tasavertainen arvostus ja mahdollisuus sille, että jokainen suuntaansa valitseva nuori saisi ja osaisi valita alan tai koulutuksen, josta itse nauttii ja joka menee hänen vahvuutensa ja tavoitteensa edellä. Perusopetuksen uraohjaus on yksi vanhaa ajattelua voimassaan pitävä. Tytöt sotealalle, hyvät lukioon jne. Meidän tulisi tukea vahvuuksien ja nuoren tavoitteiden mukaista koulutuspolkua ja muistaa, että ensimmäinen suunta ei ole viimeinen mahdollisuus. Toivottavasti myös hallitus jatkossa turvaa uudelleenkouluttautumisen eikä leikkaa koulutuksesta enempää. On epäreilua, että 15 -vuotias nuori saisi vain yhden mahdollisuuden valita toiselta asteelta juuri oikean koulutuksensa. Ammattikorkeakoulu ei tuota meille arjen osaajia, joita tarvitaan.
